Maailmalla

Kevät on ollut niin hulinaa ja kiirettä täynnä, etten ole edes harvoina vapaa tunteina (jotka olen ollut hereillä) muistanut tietokoneen tai blogin olemassaoloa. Edellisen postauksen jälkeen olen saanut päättötyöni tehtyä ja suoritettua viiden viikon työharjoittelun Suomessa Vip Juhlapuvussa (joista molemmista lisää myöhemmin julkaistavissa postauksissa), mutta myös käynyt tutustumassa työelämään Suomen rajojen ulkopuolella. Tähän hiljaisuuteen on myös vaikuttanut se, ettei silloin kun blogin päivittämiselle olisi ollut aikaa, ole ollut saatavilla kunnollista nettiä.

Perjantai aamuna 20.3.2015 lähdin kohti pohjois-Espanjaa, Bilbaoseen työharjoitteluun Cultto nimiseen vaatetusalan yritykseen, joka suunnittelee vuodessa kaksi mallistoa ja valmistaa suunnitellut vaatteet myytäväksi omaan liikkeeseen Bilbaon keskustassa.

Kouluni KV-toimiston porukka oli hoitanut kontaktinsa avulla minulle asunnon ja työpaikan vaihtoni ajaksi, joten itse en juuri joutunut näkemään vaivaa lähtövalmistelujen osalta (jollei lasketa lomakepinon täyttämistä ja pakkaamista).

Päästyäni ensin viikonlopun aikana hieman tutustumaan uuteen kotikaupunkiini ja kämppiksiin, oli maanantaina pehmeä lasku takaisin arkeen, kun kävimme Bilbaon yhteyshenkilöni kanssa tutustumassa uuteen työpaikkaani ja työkavereihin. Cultto tuntui ensinäkemältä niin omalta paikalta niin sisustuksen, ihmisten kuin taustalla soivan musiikin osalta, että luulin hetken jo humahtaneeni vahingossa sateisen kaupungin viemäriverkostoon ja päätynyt taivaaseen (jossa ei ollut lämmitystä).

Seuraavana päivänä alkoivat varsinaiset työt ja koska teollisuusompelukone ja saumuri olivat vanhoja kavereitani pääsin heti ompelemaan. Ensimmäinen projektini oli mustasta sifongista valmistettu toppi, joka koristeltiin hapsunauhalla. Tämän tehtävän saadessani pystyin vain kiittämään Vipissä työpaikkaohjaajalta saatuja oppeja sifongin ompeluun liittyen, sillä en välttämättä olisi selvinnyt tehtävästä yhtä kunniakkaasti, jos en olisi alle kuukautta aikaisemmin repinyt hiuksiani erään sifonkisen iltapuvun kanssa.

Harjoittelun aikana työtehtäviäni olivat enimmäkseen yläosien ompeleminen sekä vähän korjausompelua, kuten hameiden kavennusta, olkaimen lyhennystä, hihojen kavennusta/lyhentämistä etc. Liikkeen puolella pääsin tekemään muutamia vuoroja ja silloin päivät menivät pitkälti siivoamisen, silittämisen ja hintalappujen valmistelun sekä niihin kiinnitettävien origami lintujen taittelemisessa.

Suurimpia eroja suomalaisen ja espanjalaisen työkulttuurin välillä, joita huomasin, olivat siesta, eli iltapäivisin pidettävä muutaman tunnin lepotauko ja se ettei ollut niin viiden(toista) minuutin päälle milloin olet työpaikalla ja tästä syystä minua usein kehotettiin tulemaa vartin myöhemmin työpaikalle, kuin mitä aukioloajat sanoivat. Vaatteiden kaavoitus poikkesi paljon pohjoismaalaisesta ja saksalaisesta kaavajärjestelmästä, joita itse käytän ja sain oppia muutamia uusia tekniikoita vaatteiden ompeluun liittyen harjoitteluni aikana. Pääsin myös ompelemaan paljon materiaaleja, joita en ole tähän mennessä juurikaan käsitellyt, kuten ohutta satiinia, sifonkia ja kreppiä.

Kaupoissa pyöriessä huomioni kiinnittyi melko nopeasti siihen, miten paljon enemmän Espanjassa löytyy vaatteita, joissa on kirkkaat värit, eri kuoseja, sekä niin paljon enemmän koristelua, kuten kirjontaa, hapsuja, helmiä ja ties mitä kaikkea muuta, kuin mitä Suomen markkinoilla tulee koskaan löytymään. Tämä on mielestäni sääli, sillä koristelemalla eri tekniikoin vaatteita pystytään niin helposti erottumaan massamuodista ja herättämään henkiin vanhaa käsityöläisperinnettä, joka tuntuu Suomessa joksenkin jo kuolleen. Ilmeisesti ihmiset tuntevat olonsa kotoisammaksi vaatteissa, jotka ovat ympärillä olevien kanssaihmisten pukimien toisintoja, vaikka luulisi tilanteen olevan toisin, aikana, jolloin minäkeskeisyys on suurinta muotia.

Bilbaon vaihtoni aikana kävin tutustumassa Modernin taiteen museoon, jossa sattumalta oli näyttely 1950-luvun muodista ja esillä oli mm. Chanelin ja Diorin alkuperäispukuja tuolta ajalta. Museo sijaitsee keskustan lähettyvillä ja sisäänpääsy oli vain 7 €, joten jos haluaa taide-elämyksen, muttei halua maksaa riistohintaa Guggenheimeniin, tässä vaihtoehto taiteen ystäville. Näyttelyssä kerrottiin muodin kehittymisestä "New Lookin" lanseerauksen jälkeen ja samalla kun tutustuin ajan muotiin, pääsin ihailemaan upeita helmikirjailtuja iltapukuja (miettien samalla työtuntien määrää, minkä mikäkin puku oli vaatinut). Aihe kiehtoo minua muutenkin, joten nautein valtavasti tuosta iltapäivästä taiteen keskellä. Lisää turistelusta Bilbaossa kerron kuitenkin myöhemmin toisessa postauksessa.

Ulkomailla asuessa sitä joutuu haastamaan itseään. Olen matkustellut melko paljon, mutta silti alkuun englannin puhuminen tuntui hieman takeltelevan, toisaalta olin siinä onnekkaassa asemassa, että molemmat työkavereistani puhuivat sujuvaa englantia, enkä joutunut pähkäilemään sitä, mikäs mikäkin sana on espanjaksi tai baskiksi. Toinen haaste on ottaa itseään niskasta ja lähteä sinne ulos tutkimaan uusia paikkoja, juttelemaan rohkeasti ihmisten kanssa ja kysymään tarpeen tullen apua. Bilbaossa ihastuin eritoten ihmisten ystävällisyyteen ja avuliaisuuteen, kielimuurin ei annettu haitata ja tarpeen tullen hankittiin keinolla tai toisella se englantia puhuva kaveri siihen viereen tulkkaamaan. Lopulta kun sai rytmiä arkeen ja sanasto ja ääntäminen alkoi palata mieleen ja oppineeni jopa sanan pari lisää espanjaa, sain huomata kotiutuneeni Bilbaoseen ja reilun viiden viikon kuluvan aivan liian nopeasti.

Nykyisin ajatus ulkomaille muuttamisesta ja siellä työskentelystä ei tunnu lainkaan mahdottomalta, vaan peräti todennäköiseltä, ainakin jossain vaiheessa elämääni voisin kuvitella asuvani muualla kuin Suomessa, kunhan vain töitä löytyy. Bilbaossa viettämäni viisi viikkoa ovat olleet uskomatonta aikaa ja lähtö kaupungista, joka vei sydämeni oli vaikeaa.

SurSur

Pääsin viikonloppuna sovittamaan proton asiakkaalle ja maanantai starttasi kaavojen korjauksilla. Onnekseni selvisin ilman suurempia muutoksia ja ainoastaan sivusaumasta ja vyötäröltä tuli poistoa ja pääntietä täytyi syventää.

Kaavojen korjaamisen jälkeen pääsin tekemään leikkuusuunnitelmaa ja maanantai-iltapäivä meni kankaiden tukemiseen. Tänään aloitin ompelun ja ehdin päivän aikana edistyä melko hyvin, ainakin siitä näkee jo, mikä se on.

En ole vielä täysin tyytyväinen pääntiehen, mutta enköhän saa sen korjattua huomenna paremmaksi. Ajallisesti ei ole kiire ja uskon näillä näkymin saavani puvun jo tällä viikolla valmiiksi.. Jäljellä on enää vetoketjun, halkion ja helman ompelu, sekä viimeistely.

En tahdo vielä oikein käsittää, miten nopeasti ja jouhevasti työt ovat tähän mennessä sujuneet ja toivon todella kovasti että mikään ei mene tässä vaiheessa pieleen, jäljellä olevat kohdat kun eivät koskaan ole tuntuneet oikein luonnistuvan. Täytynee vain ajatella positiivisesti ja olla huolellinen. 

Making shibori

Edellisessä postauksessa kerroin aikeistani kokeilla kankaan värjäämistä ja tämän postauksen aiheena on japanilainen shibori-tekniikka, jota olen kokeillut viime viikon aikana.

Vietettyäni muutaman tunnin Pinterestin ihmeellisessä maailmassa tutkien eri värjäystekniikoita löysin muutamiin ihaniin kuvioihin tarkemmat ohjeet siitä, kuinka kangas tulisi solmia halutun kuvion aikaan saamiseksi ja lähdin tekemään testejä koulun varastosta löytämääni ohueeseen pellavakankaaseen.

Ensimmäisen tilkun taittelin suorakaiteen muotoiseksi ja solmin paksummalla langalla ja kuminauhoilla tupsuja (kaksi sivuille ja yhden tilkun keskelle) tilkun koko matkalta. Toisen tilkun rullasin koko pituudeltaan ja kiedoin langan sen ympärille koko matkalta.

Kolmannen ja suurimman kankaan laskostin ensin leveyssuunnassa ja taittelin vielä tämän jälkeen siksak-maisesti , jonka jälkeen kiedoin tämän paketin ympärille lankaa ja kuminauhoja.

Tämän jälkeen punnittiin Dylonin kangasvärit ja suola, sekoitettiin nämä veteen ja keitettiin kankaita n. 60 asteessa 5-10 min (koska halusin hieman vaaleamman sävyn kuin ohjeen mukaisella väriaineen määrällä ja keittoajalla olisi tullut).

Ja lopputulos...

Itse olen todella tyytyväinen kokeilun tuloksiin, ja parhaillaan pohdin pukeudunko ensi kesänä enää muuhun kuin siniseen : D Jää nähtäväksi

Edistystä ja pähkäilyä

Kankaiden hankinnan jälkeen sain tehtyä peruskaavan ja  kaavan kuosittelun ennen viikonloppua. Maanantaina leikkasin ja ompelin proton valmiiksi ja onnistuin jopa viimeistelemään viime viikolla aloittamani mallianalyysin, työtapasuunnitelman ja poikkileikkauskuvat.  Nyt joudunkin odottamaan perjantaihin, jolloin pääsen sovittamaan protoa asiakkaalle ja ensiviikolla pääsen tekemään tarvittavat muutokset kaavaan. Loppuviikko meneekin inspiraatiosivun hienosäätöön ja muutaman sivuprojektin työstämiseen.

Vuosi sitten keväällä kirpputorilta ostamani käsilaukku on palvellut minua hyvin, mutta alkaa olla aika löytää sille jatkaja. Valitettavasti oikean mallisen ja kokoisen käsilaukun löytäminen on täyttä tuskaa, varsinkin jos haluaa sen olevan nahkaa ja kiinteällä olkahihnalla (eikä millään pahuksen klipseillä, jotka hajoavat käsiin) sekä sopivan opiskelijan budjettiin. Niimpä totesin olevan helpointa saada mieleinen käsilaukku suunnittelemalla ja valmistamalla se itse. Tätä tarkoitusta varten ostin Uffin alennusmyynnistä kaksi vanhaa nahkatakkia 4€/kpl ja aion osan loppuviikosta käyttää laukkuprojektiin.

Kuvat Pinterestistä ideasivultani

Toinen mielessäni pyörivä projekti on tutustua tarkemmin kankaiden värjäämiseen. Olen toki kokeillut kankaan painamista ja värjäämistä muutamilla tekniikoilla, mutta en vain ole vielä päässyt täysin mukaan siihen. Tänä keväänä kauppoihin ilmestyneet vaatteet tuntuvat olevan täynnä ihania printtejä, mutta suurin osa näistä printeistä on keinokuiduista valmistetuissa vaatteissa (useinmiten polyesterisia), enkä halua käyttää rahojani vaatteeseen, joka hiostaa käytössä. Täytynee siis jälleen turvautua itse tekemiseen ja alkaa suunnitella omia printtejä, joilla piristää vaatekaapin sisältöä.

 

Back to school - Päättötyön aloittaminen

Puoli vuotta ennen valmistumista ja seuraava työni on päättötyöni. Asiakkaani tilasi minulta kotelopuvun juhlakäyttöön ja antoi minulle suhteellisen vapaat kädet suunnittelussa.

Suunnittelu lähti asiakkaan kanssa käyntiin joululoman aikana Pinterestistä ja asiakkaan vaatekaapista inspiraatiota etsien, ja lopulta saimme rungon aikaan. Koulun alettua ryhdyin suunnittelemaan eri variaatioita  suunnittelemamme rungon pohjalta ja asiakas pääsi valitsemaan lopullisen mallin

Asiakas halusi klassisen mallisen puvun, jossa on venepääntie ja prinsessaleikkaukset. Varmistaaksemme ettei puku jäisi tylsäksi  ja erottuisi joukosta päädyimme malliin, jossa käytettäisiin kahta eri kangas, mustaa ja tummansinistä.

Asiakkaan tyyli on minulle hyvin tuttu, joten suunnittelu ei tuottanut suurempia ongelmia. Lopullisen mallin valinta oli hieman aikaa vievää, mutta olen iloinen, että mieluinen malli löytyi ja pääsin etsimään materiaaleja pukua varten.

Materiaaliksi olimme aluksi suunnitelleet villasekoitekangasta, mutta koska emme löytäneet toisiinsa ja malliin sopivia kankaita, jotka olisivat sisältäneet villaa, päädyimme polyesteripohjaiseen kankaaseen, jota löytyi molemmissa väreissä ja joka sopii hyvin valittuun malliin.

Tällä hetkellä olen hyvillä mielin siitä, miten työ on lähtenyt edistymään ja loppuviikko meneekin peruskaavan tekemisessä ja kaavan kuosittelussa. 

Jakkujakso

Satiinista ja sifongista siirrymme villakankaiden pariin ja ensimmäiseen asiakastyöhön, jakkuun. Olin jo aikaisemmin syksyllä sopinut luokkakaverini kanssa, että teemme toisillemme jakut.

Tällä kertaa suunnittelu oli haasteellisempaa, koska minun ja asiakkaani tyylit eroavat hyvin paljon toisistaan ja sellaisen mallin löytäminen, joka miellytti asiakkaani silmää oli haasteellisempi löytää. Tiesin että asiakkaani haluaa suuret taskut ja nappeja koristeiksi, mutta niiden asettelu ja jakun mallin valinta aiheutti päänvaivaa, etenkin kaulus. Pinterest onneksi tuli apuun ja löysin sieltä ideoita, joiden avulla sain suunniteltua jakun valmiiksi.

Jakson alkuun teimme puolikkaat jakut harjoituksena. Näin työvaiheet tulivat tutuiksi ja varsinaisen jakun tekeminen helpottui huomattavasti kun oli edes jonkinlainen käsitys mitä tulee tehdä.

Koulun varastosta löysimme malliin sopivan tummansinisen villakankaan ja punaisen asetaatti vuorikankaan. Tallinnasta hankittiin napit ja samalla taistelin kaavojen kanssa.

Eniten jouduin taistelemaan istuvuuden kanssa ja kaavoja tuli muokattua useammin kuin kerran. Protoja tehdessä sain myös huomata kuinka paljon materiaali vaikuttaa istuvuuteen ja kuinka ihanaa on ommella laadukasta materiaalia. Villan muokattavuus on aivan uskomaton. Kaiken taistelun jälkeen oli upeaa nähdä hyvin istuva jakku asiakkaan päällä ja jakusta tulikin tekemieni töiden parhaimmistoa. Mielestäni jakusta tuli asiakkaan näköinen ja toivon pääseväni tulevaisuudessa tekemään useammankin jakun. Kenties lähden opiskelemaan vaatturiksi valmistuttuani, kuka tietää... Ainakin se on varmaa, että aion perehtyä tarkemmin villakankaisiin ja sen mahdollisuuksiin.

Time to Party

Syksy starttasi juhlapukujaksolla. Kesän aikana saimme tehtäväksi aloittaa puvun suunnitteleminen ja koulun alkaessa jatkoimme alustavien suunnitelmien työstämistä.

50-luku toimi oman pukuni inspiraationa ja mielikuva puvusta, jonka halusin tehdä oli alusta saakka selkeänä mielessäni, kirkkaanpunaista ja muhkea helma.

Jakson alussa kävimme läpi korsettien rakennetta ja valmistustapoja. Vena cava designilta tilasimme coutil-kankaan, josta tuli oman juhlapukuni yläosan vuori. Yllätyin kuinka yksinkertainen korsetin rakenne on ja sain myös huomata, ettei korsetin valmistus ollut niin vaikeaa kuin aluksi olin luullut. Hyvien materiaalien merkitystä tosin ei voi korostaa liikaa ja korsetin valmistus vaatii toki omat niksinsä. Kalanruoto coutillin leikkaaminen saksilla oli aikamoinen urakka, mutta mitä muuta voisi odottaa kankaalta, jolla on niin uskomaton vetolujuus. Edelleen on vaikea käsittää, että puuvillasta voi kutoa niin jämäkkää kangasta.

Teimme jakson aikana päiväretken Tallinnaan tarvikkeiden hankkimiseksi ja sieltä löysin paksuhkon silkkisatiinin ja tarvitsemani tyllin niissä väreissä kuin olin toivonut. Kerättyäni tarpeeksi rohkeutta silkin leikkuuseen (silkin hinta kun on mitä on) sain työt mukavasti käyntiin ja pysyin mielestäni aikataulussa hyvin, selvisin ilman sen suurempaa stressiä ja työ oli ajoissa valmis. Olin myös lopputulokseen harvinaisen tyytyväinen.

Eroten ensimmäisestä vuodesta työskentely oli jo luontevampaa ja rutiininomaista. Tietenkin aina on parannettavaa ja minun tulisi jatkossa kiinnittää vielä enemmän huomiota yksityiskohtiin parhaan lopputuloksen saamiseksi, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen itseeni ja suoritukseeni.

Jakson loputtua pääsimme esittelemään työmme koulun avoimien ovien päivänä osastomme järjestämässä muotinäytöksessä kampaaja ja kosmetologi puolen opiskelijoiden stailaamana ja pääsimme kunnolla nauttimaan työmme tuloksista.